Virkaväkivallan alla

Onko 2006 annetut vastaukset riittävä selvitys 2007 löytyneisiin asiakirjatodisteisiin? Mielestäni ei, mutta näin toimivat ylijohtaja Leo Suomaa ja ylitarkastaja Erkki Räsänen lähettäessään minulle 28.3.2012 kirjeen STM/1304/2012 sen tiedotuksen takia, jonka 25.3. laajalti toteutin ministeriöön.

Sosiaali- ja terveysministeriölle lähettämässänne kirjeessä viittaatte pitämäänne blogiin osoitteessa www.annelikurki.blogit.fi. Tästä osoitteesta löytyy asiakirjakertomus “Virkaväkivallan alla” ja mm. osa “Passiivinen palvelu”, joka käsittelee työsuojeluviranomaisia.
Teitte ministeriön työsuojeluosastolle 6.2.2006 valituksen ja toimenpidepyynnön sekä 9.5.2006 kantelun ja vahingonkorvausvaatimuksen. Ministeriö antoi vastauksensa molempiin esityksiinne. Yhteenvetona ministeriö katsoi jälkimmäisessä, 5.6.2006 antamassaan vastauksessa, että asiaanne on käsitelty siten kuin aikaisemmin Teille on ilmoitettu noudattaen työsuojeluhallinnossa vakiintuneita menettelytapoja ja työsuojeluvalvonnan laillisia sääntöjä.
Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto katsoo, että blogikirjoituksessanne esittämät asiat on jo aiemmin käsitelty ja niihin on ministeriö vastannut niiltä osin, kun asia koskee ministeriötä. Nyt ei ole ilmennyt mitään sellaista uutta, johon ei olisi jo vastattu, joten asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Työsuojeluosasto lähetti 6.2.06 Valitus- ja toimenpidepyyntöni työsuojelupiiriin vastattavaksi. Ylijohtaja Mikko Hurmalainen ja hallitusneuvos Reino Kanerva viittasivat 29.3.06 vastauksessaan minulle työsuojelutarkastaja Marja-Lee Åhmanin 7.3.06 selvitykseen, joka sisälsi mm. valheen siitä, että tarkastaja olisi antanut minulle kesällä 2004 suullisen vastauksen kohtuutonta työkuormitusta ja irtisanomisuhkailua koskevaan kirjalliseen lausuntopyyntööni. Keskusviraston valvontavirkamiehet eivät järjestäneet minulle tarkastajan selvityksestä perustuslaillista kuulemista ja siten laiminlöivät perusoikeuteni ja valvontavirkamiehen selvitysvelvollisuutensa.

Kantelun tekemiseen mennessä olin löytänyt uusia työsuojelutarkastajan laatimia epäasiallisia asiakirjoja. Niistä 9.5.06 vein kantelun, johon sisältyi sekä vahingonkorvausvaatimukseni että vastaukseni Åhmanin 7.3. valheisiin ja perustelut uusista, 6.2. jälkeen löytyneistä tarkastajan epäasiallisista asiakirjoista. Johtaja Erkki Yrjänheikki Kanervan kanssa antoi uuden vastauksen niin, että hän vain viittasi edelliseen Hurmalaisen ja Kanervan 29.3.06 vastaukseen ja jätti selvityksenkin Åhmanilta pyytämättä. - Näin 7.3. valheet jäivät ministeriön asiakirjoihin vastaukseksi 9.5. kanteluuni ja Suomaan uuden, 28.3.12 kirjeen mukaan ne edelleen riittävät perusteluiksi asiakirjatodisteisiin, jotka löysin 2007 ja joita esitin blogissani Passiivinen palvelu -kohdassa.

Asiakirja: 28.3.2012 STM/1304/2012, 559062 v. 2
Saatavissa: Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto

Alkuperäinen: 28.3.2012 STM/1304/2012, 559062 v. 2
Saatavissa: Kurjen arkisto, Työsuojelu STM, Vastaus 9.5.06 vahingonkorvaukseen

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ——- ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla (Perustuslaki 21 § 2 momentti).

Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (Perustuslaki 22 §).

Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja  ——–.  Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia (Hallintolaki, 6 § Hallinnon oikeusperiaatteet).

Luottamuksensuojan keskeisenä sisältönä on, että yksityisen tulee voida luottaa viranomaisten toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen —— AOA 17.5.2005 dnro 864/4/04 (nro 22) (Kuosmanen, Miettinen, Hallintolain seurantatutkimuksen osaraportti II, Oikeusministeriö, Julkaisu 2006:10, sivu 42).

Tasapuolinen kohtelu on myös menettelyvaatimus, —— että hallinnossa asioiville pyritään turvaamaan yhdenvertaiset mahdollisuudet asioidensa hoitamiseen ja oikeuksiensa valvomiseen. (Kuosmanen, Miettinen, Oikeusministeriö, Julkaisu 2006:10, sivu 46.)

Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset —— (Hallintolaki 6.6.2003/434, 31 § Selvittämisvelvollisuus).

Asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun (Hallintolaki 6.6.2003/434, 34 § Asianosaisen kuuleminen).

Joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena —– (Rikoslaki 33 luku 1 § Väärennys 24.8.1990/769).

Joka ilman hyväksyttävää syytä 1) vastaanottaa, hankkii ——- tai pitää hallussaan väärän tai väärennetyn todistuskappaleen tai 2) valmistaa, vastaanottaa, hankkii ——- (Rikoslaki 33 luku 4 § Väärennysaineiston hallussapito 24.8.1990/769).

Viranomaisten valvontavastuun toteuttamisesta kirjoitin asiakirjakertomukseeni Virkapuhe ja suppean esitutkinnan salaisuus. Vertasin virkaväkivaltaa työpaikka- ja kouluväkivaltaan, kun ylempi taho sulkee silmänsä alemman häirinnältä ja aiheuttaa epäasiallisen kohtelun jatkumisen. Kirjoitin, että valvonnan puuttuessa ohjeet ja lait yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta supistuvat suppeaksi suupuheeksi ja valvonta on valikoivaa vallankäyttöä.

Valikoivasta valvonnasta ja virkavallan laittomuuksien peittelystä sain uuden asiakirjatodisteen sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta kaksi viikkoa virkapuhetta koskevan viimeisen blogikirjoitukseni jälkeen. Työsuojeluosasto lähetti 28.3.2012 kirjeen STM/1304/2012, jossa se viittasi asiakirjakertomukseni osioon Passiivinen palvelu; se koski Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualuetta (entistä Kaakkois-Suomen työsuojelupiiriä).

Keskusviranomaisen 28.3.2012 kirje vahvistaa uudelleen sen, että mm. asiakirjaväärennykseen syyllistynyt työsuojelutarkastaja saa jatkaa virassaan työsuojelun toteuttamisen valvontaa. Minkäänlaista selvittelyä aloittamatta sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto uusimmalla kirjeellään mitätöi 2007 löytämäni asiakirjatodisteet, jotka osoittivat työsuojelutarkastajan vilpillistä ja puolueellista menettelyä vuonna 2004-2005. Keskusviranomaisen mielestä - siis 28.3.2012 kirjeen mukaan - sen ei tarvinnut käsitellä kolme vuotta myöhemmin löytämiäni asiakirjatodisteita, koska työsuojeluosaston johtajat olivat käsitelleet vuonna 2006 valitus- ja kantelukirjeitäni; niihin kirjeisiin minun ei kuitenkaan ollut vielä mahdollista esittää kyseisiä asiakirjatodisteita, mikä johtui työsuojelupiirin (nyk. aluehallintoviraston) salailusta ja lainvastaisesta, valikoivasta arkistoinnista.

Asiointi työsuojeluviranomaisessa epäonnistui vuonna 2004-2005 työsuojelutarkastajan puolueellisuuden takia. Työturvallisuuslain 25 §:n ja 28 §:n oikeuteni mitätöitiin työsuojelupiirissä (nykyisessä Etelä-Suomen aluehallintovirastossa), kun työsuojeluviranomainen antoi Kouvolan kaupungin sivistystoimenjohtajan ja kaupunginjohtajan työhäirinnän ja -syrjinnän jatkua. Aivan samalla tavalla kuin minulle tapahtui, “hampaaton” ja puolueellinen työsuojeluviranomainen mahdollisti irtisanomisen Liperin kunnan sivistystoimenjohtajan vastaavanlaisilla toimilla (Ajankohtainen kakkonen 10.4.2012).

Suomi on kiusaajien yhteiskunta (presidenttiehdokas Haaviston TV-mainos). ensin on koulukiusaa ja työpaikkahäirintää. Henkinen työsuojelu laahaa, ellei ulkopuolinen sitä vauhdita kuten AKT:n jupakassa, jossa median ansiosta työntekijän irtisanominen jouduttiin perumaan. Työsyrjinnän jälkeen tulee virkavallan väkivaltaa mm. valvonnan valtaoikeuksien käyttämättä jättämisen ja perustus- ja hallintolain selvittelyvelvollisuuden ja kuulemisen laiminlyöntien muodossa. Valvontaviranomaisen 28.3.2012 kirjeellä jatkan VIRKAVÄKIVALLAN ALLA asiakirjakertomustani siitä, millaisia kokemuksia minulle kertyi asioinnista keskusviranomaisessa; sen nimenä on Sosiaali- ja terveysministeriö Työsuojeluosasto.

Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko. Lause on raamatusta Jesajan kirjan 33 luvun 6 jae. Sen sanan varassa olen kulkenut nyt viisitoista vuotta viisi kuukautta ja viisitoista päivää virkavallan väkivallan alla. Herra ei poistanut ongelmaa, vaan antoi tiedon ja taidon selvittää, miten vallankäyttäjät valtaa väärin käyttävät.

Asiakirjakertomus on elämänkerta samalla, kun se on asiakirjatodistelu virkavallan väkivallasta ja laittomista vallankäytön keinoista. Kertomus jatkuu muutaman kuukauden kuluttua kolmella osiolla. Avun ulkopuolelle on kertomus oikeushallinnosta. Asiointi viranomaisessa on kuvausta useiden virkavallan edustajien toimista. Yhteiskunnasta ulossysätty on yhteenveto perustuslain perusoikeuksien menettämisestä.

Ihmettelin, miksi arkistoidussa esitutkinta-aineistossa oli pöytäkirjan merkintälehti ilman pöytäkirjaa? Merkintälehteen Helsingin poliisilaitoksen esitutkintaviranomainen oli kirjannut lähettämäni liitteet, mutta jättänyt kirjaamatta  ja arkistoimatta sen asiakirjatodistelun ja -aineiston, jonka se oli itse hankkinut esitutkintaa ja virkarikosepäilyn arviointia varten.

Tutkinnanjohtaja Petri Juvonen Helsingin poliisilaitoksella katsoi, että väärän tiedon ilmoittaminen esitutkintaviranomaisen päätöksessä ei ollut virkarikos eikä valehtelua eikä laittomuutta. Hän ei ottanut selvitettäväksi 18.3., 23.3. ja 28.3.11 päätöksiä tuntemattomasta poliisista ja tutkinnanjohtajuudesta eikä poliisiasiain tietojärjestelmän merkintöjen oikeudettomia muutoksia, jotka olivat tapahtuneet Kymenlaakson poliisilaitoksella. Vaikka esitutkintaviranomaisen itse hankkimat asiakirjat todistavat, että korkeat syyttäjäviranomaiset eivät puhuneet totta, kirjoitti Juvonen 12.5.2011 päätökseensä 8010/S/10949/11, että Kurjen tekemän ilmoituksen ja siinä esiin tuotujen seikkojen perusteella ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella valtakunnansyyttäjänviraston päätöksiä voisi pitää virheellisinä niin, että olisi syytä epäillä rikosta.

Helsingin poliisilaitoksella esitutkinta-aineistosta löysin yksinäisen, Pöytäkirjan merkintälehden, jonka tutkinnanjohtaja Juvonen oli laatinut päätöspäivää seuraavana päivänä. Siihen hän oli kirjannut yhden asian: Liitteet, 1. Anneli Kurkin toimittama materiaali. Aiemman kokemukseni mukaan rikosilmoitukseni ja niiden liitteet kirjattiin poliisiasiain tietojärjestelmässä tutkintailmoituksiin, jotka esitutkinnan päätyttyä tulostettiin päätöksien liitteiksi, kun esitutkintaa ei aloitettu.

Nyt Helsingin poliisilaitoksella oli toisin; siellä poliisiasiain tietojärjestelmän tutkintailmoitukseen oli kirjattu se aineisto, jonka rikoskomisario oli itse hankkinut. Tutkintailmoituksen 8010/S/10949/11 tulosteeseen oli asiakirjanumeroin ja henkilönimin merkitty ne kolme valtakunnansyyttäjänviraston päätöstä, joita 10.4.11 tutkintailmoitukseni koski. Juvonen oli kirjoittanut, että päätökset ovat tutkittavan asian liitteinä. Tätä liiteaineistoa ei kuitenkaan löytynyt 30.11.11 asiakirjanäytössä.

Pöytäkirjan merkintälehti, jonka sisällön tutkinnanjohtaja Juvonen oli allekirjoituksellaan vahvistanut, osoitti, että rikospoliisin hankkima tutkinta- ja todisteluaineisto oli arkistoimatta. Päätökset 8210/S/1546/11 eli 18.3.11 asiakirja, jossa kohteena oli tuntematon poliisi, ja se jatkona 23.3.11 asiakirja puuttuivat poliisilaitoksen arkistosta. Niiden laatijat, kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehto ja valtionsyyttäjä Jukka Rappe olivat varmuudella saaneet tiedoksi 8.3.11 23:32 tutkintailmoitukseni ja Kymenlaakson tutkinnanjohtaja Juha Paukkusen nimen.

Asiakirja: 13.5.2011 Pöytäkirjan merkintälehti 8010/S/10949/11
Saatavissa: Helsingin poliisilaitos, Eteläinen poliisipiiri

Jäljennös: 13.5.2011 Pöytäkirjan merkintälehti 8010/S/10949/11, poliisin 30.11.11 oikeaksi todistama
Saatavissa: Kurjen arkisto, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Tutkinnan päätös syyttäjistä

Esitutkintapöytäkirjaan tallennettavaa aineistoa ovat henkilötodistelu eli kuulustelupöytäkirjat, selostukset esitutkintatoimenpiteistä sekä kirjalliset todisteet (liiteaineisto). Myös siitä aineistosta, jota ei ole tallennettu pöytäkirjaan, tehdään merkintä. ——–
Esitutkinnan keskeisimmän osan muodostavat kuulustelut ja niistä laadittavat kuulustelupöytäkirjat. Kertomus on kirjattava niin tarkasti kuin sillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa. ——-
Esitutkintapöytäkirjaan on liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat, jos niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiaan. Liitteet numeroidaan juoksevalla numeroinnilla. Esitutkintapöytäkirjan liiteluettelo sijoitetaan merkintöjen jälkeen ennen allekirjoitusta. Tutkinnanjohtaja tai tutkija allekirjoittaa esitutkintapöytäkirjan. Allekirjoitus tehdään merkintöjen jälkeen tai mahdollisen liiteluettelon jälkeen.
(Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta, Sisäasiainministeriön ohje SM-2006-03625/Ri-2, 2009 versio, 1.2, Sivut 2, 13, 26-27.)

Rikoksen perusteella ei voi saada korvausta, ellei rikoksen olemassaoloa tutkita ja todeta. Oikeuskirjallisuudessa esitetään, että esitutkinta on suoritettava asianomistajan pyynnöstä, jos sen osoittaminen, että rikos on tapahtunut, on jonkin erityisen lain mukaan edellytys johonkin toimenpiteeseen. ETL 4.1 §:n mukaan esitutkintaviranomainen ei voi luopua toimenpiteestä eli jättää vähäistäkään rikosta tutkimatta, jos asianomistajalla on asiassa rangaistus- tai korvausvaatimus. (Helminen, Lehtola, Virolainen, Esitutkinta ja pakkokeinot, 2005, 73.)

Mistä päivystäjä rikosilmoitusta vastaanottaessaan pystyy päättelemään, milloin yksityishenkilön ilmoittama rikosasia on rikos, jos vain todennäköinen rikosasia voidaan kirjata R -ilmoitukseksi, kun sen selvittämiseen tutkija ja tutkinnanjohtaja tarvitsevat asiakirjatodisteisiin tutustumisen, todistajien puhuttelun ja epäiltyjen kuulustelun? Sisäasiainministeriön SM-2008-02858/Ri-2 määräyksessä kirjaamisesta todetaan: Asiasta on kirjattava rikosilmoitus, kun on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen seuraavissa tilanteissa: henkilökohtaisesti, kirjallisesti, puhelimitse tai muulla tavoin poliisille ilmoitetun rikoksen johdosta —-.

Poliisilaitoksilla kirjaus näyttää perustuvan mielipiteeseen tai vaikutelmaan tai johonkin muuhun. Poliisikoulun julkaisussa selitetään rikoksen todennäköisyysarviointia: Jos rikos on epätodennäköinen, ilmoitus kirjataan S -ilmoitukseksi (Helminen, Rikosprosessioikeutta poliisiopiskelijoille, 2007, 214). Päijät-Hämeen poliisilaitoksen 29.3.11 vastauksessa dnro 13/2011 apulaispoliisipäällikkö Harri Kangas kirjoitti, että esitutkintaa koskevan oikeuskirjallisuuden mukaan asia tulisi kirjata S -ilmoitukseksi, kun esitutkintaviranomaisen mielestä vielä ilmoitusvaiheessa ei ole edellyksiä kirjata asiaa R -ilmoitukseksi, —– (Helminen-Lehtola-Virolainen, Esitutkinta- ja pakkokeinot, 2005, s. 191).

Kymenlaakson poliisilaitoksella asiani jatkuvasti kirjattiin S -ilmoituksiksi, joihin esitutkintaviranomainen teki - 30.3.06 väärennetyn esitutkinta-asiakirjan 6340/S/30625/05 paljastumiseen asti - asiakirjan Esitutkinnan päätökset siitä huolimatta, että yhdessäkään asiassa poliisi ei aloittanut esitutkintaa ETL 2 § perusteeseen viitaten eivätkä kaikki asiat edes koskeneet rikostutkintaa. Tosin 27.3.06 päätökseen ETL 2 §:n perusteen poliisi ilmoitti vasta 30.11.09.

Väärennyksen paljastumisen jälkeen Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Helsingin poliisilaitokset rupesivat käyttämään yhdistelmää, jossa S -ilmoitusasia lopetettiin esitutkintalain 2 §:n perusteella, mutta asiankirjan otsikkoon kirjoitettiin ei-rikosperusteinen Tutkinnan päätös. Poliisitutkinnan asiakirjan otsikon kirjauksella asiat poistuvat nopeamminen poliisiasiain tietojärjestelmästä.

Asiakirja: 29.3.2011 Päijät-Hämeen poliisilaitoksen vastaus Dnro 13/2011
Saatavissa: Päijät-Hämeen poliisilaitos

Alkuperäinen: 29.3.2011 Päijät-Hämeen poliisilaitoksen vastaus Dnro 13/2011
Saatavissa: Kurjen arkisto, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Asiakirjapyyntö 22.3.11

Esitutkinta saadaan jättää toimittamatta sellaisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä,  jos asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia (Laki esitutkinnan muuttamisesta 27.6.2003/645, 4 § 1 momentti).

Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty (Esitutkintalaki 30.4.1987/449, Esitutkinnan toimittamisvelvollisuus, 2 §).

Poliisitutkinnalla tarkoitetaan muuta poliisin toimitettavaksi säädettyä tutkintaa kuin rikoksen johdosta toimitettavaa esitutkintaa (Poliisilaki 493/1995, Poliisitutkinta 37 § 1 momentti).

Valtakunnansyyttäjänviraston toimintaohje edellyttää, että poliisilaitos ilmoittaa poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen valtakunnansyyttäjänvirastolle, joka sen jälkeen ryhtyy alustavaan selvittelyyn. 8.3.11 tutkintailmoitukseni siirrettiin 22.3. valtakunnansyyttäjänvirastosta Päijät-Hämeen poliisilaitokselle kirjattavaksi. Se sai numeron 8210/S/1628/11. Mutta sitä ennen poliisiasiain tietojärjestelmään oli kirjattu 30.10.10 kirjeeni numerolla 8210/S/1546/11, joka siis oli saapunut kirjattavaksi neljä tai viisi päivää aikaisemmin, mahdollisesti päätöksentekopäivänä 18.3.11.

Valtionsyyttäjä Jukka Rappe valtakunnansyyttäjänvirastossa teki kihlakunnansyyttäjä Haapalehdon päätöksestä 11/101 uuden, 23.3.11 tutkinnan päätöksen virkarikosepäilystä, joka oli ollut ainakin kolme kuukautta valtakunnansyyttäjänvirastossa kirjaamatta huolimatta esitutkintaa koskevan asetuksen 1 §:n velvoitteesta. 30.10.10 kirjeeni koski poliisiasiain tietojärjestelmään tehtyjä oikeudettomia rekisterimerkintämuutoksia, esitutkinnan päätöksen sisällön tyhjentämistä ja esitutkinnan päätöksen otsikon muuttamista tutkinnan päätökseksi. Asiakirjatodisteet muutoksista löytyvät edelleen Kymenlaakson poliisilaitoksen arkistosta asianumerolla 6340/S/30625/05.

Tutkinnan päätöksen 8210/1546/11 sisältö, joka koski 18.3.11 päätöstä eli ensimmäistä alustavaa selvittelyä poliisin tekemäksi epäillystä rikoksesta, kuului kokonaisuudessaan seuraavasti:
Tutkinnanjohtajuus, tapahtuma-aika 30.10.10, Asia 22.3.2011 Haapalehto
Asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Esitutkintaa ei toimiteta, Esitutkintalaki 2 §, Tutkinta päätetty. Valtakunnansyyttäjänvirastossa tutkinnanjohtajana toimiva kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehto on tehnyt 18.3.2011 päätöksen 11/101 (asianro R 11/161), että esitutkintaa ei suoriteta. Päätös perusteluineen on ilmoituksen yhteydessä. Helsinki 23.3.2011 Jukka Rappe, Valtionsyyttäjä.

Kihlakunnansyyttäjä teki siis ensin 18.3. päätöksen, johon hän sisällytti 9.3. saapuneeksi merkityn tutkintailmoitukseni (ks. asiakirjakertomus Tuntematon poliisi). Sen jälkeen hän 22.3. lähetti 9.3. saapuneen ilmoitukseni poliisilaitokselle kirjattavaksi poliisiasiain tietorekisteriin, jolloin se sai numeron 8210/S/1628/11. Jotta uusi kirjaus saatiin päätettyä, teki Haapalehto 22.3 ilmoituksestaan uuden, 28.3.11 päivätyn Tutkinnan päätöksen, joka kuului:
Tutkinnanjohtajuus, tapahtumaika 27.3.06-1.1.2010, Asia 28.3.2011 Haapalehto
Muu syy. Tutkinta päätetty. Anneli Kurki on lähettänyt saman rikosilmoituksen Valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tehty rikosilmoitus on huomioitu jo 18.3.2011 annetussa Valtakunnansyyttäjänviraston päätöksessä 11/101, (asianro R 11/161) liittyen poliisin ilmoitukseen 8210/S/1546/11. Helsinki 28.3.2011 Heli Haapalehto, kihlakunnansyyttäjä.

Asiakirja: 23.3.2011 Tutkinnan päätös 8210/S/1546/11
Saatavissa: Päijät-Hämeen poliisilaitos

Kopio: 23.3.2011 Tutkinnan päätös 8210/S/1546/11, Päijät-Hämeen poliisin 1.4.11 oikeaksi todistamana
Saatavissa: Kurjen arkisto, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Tuntematon poliisi

Kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava. Ilmoitus voidaan tallentaa automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävään tiedostoon. (Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista 17.6.1988/575, Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaaminen, 1 §.)

Poliisimieheen kohdistuvan rikosepäilyn käsittely alkaa Valtakunnansyyttäjänvirastossa, kun poliisi on ilmoittanut sähköpostilla Valtakunnansyyttäjänvirastoon (tutkinta.VKSV(at)oikeus.fi) poliisin PATJA-tietojärjestelmään kirjatusta rikosilmoituksesta, —– (VKSV 2010:11, Yleinen ohje syyttäjille Dnro 14/31710).

Esitutkintaan olisi pykälän mukaan rydyttävä, kun rikosta on syytä epäillä. Varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei vaadita. Se, onko rikos tehty, selviää yleensä vasta tutkinnassa. —- Rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen. (Esitutkintalaki 30.4.1987/449, Hallituksen esitys HE 14/85, 2 §, Yksityiskohtaiset perustelut, s. 16.)

Valtakunnansyyttäjänviraston päätöksen kohteena oli tuntematon poliisi ja asiana tutkinnanjohtajuus. Esittelyssä kerrottiin, että sähköpostini oli siirretty poliisirikosten esikäsittelyyn sen arvioimiseksi, onko asiassa syytä epäillä tapahtuneen rikos poliisimiehen viranhoidossa.

Valtakunnansyyttäjänvirastossa tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehto kirjoitti päätökseensä, että samaa asiaa koskien Kurki on lähettänyt sähköpostilla usealle eri oikeushallinnon viranomaiselle 9.3.2011 tutkintapyynnön, joka tässä päätöksessäni on otettu huomioon. Miksi hän ei samalla huomioinut tutkittavan poliisin nimeä?

Poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen alustavassa esitutkinnassa tutkinnanjohtaja kirjoitti heti ensimmäiseksi totuudenvastaista tietoa, kun hän laati viranomaisena virallista asiakirjaa tuntemattomasta poliisista ja tutkinnanjohtajuudesta. Haapalehdon 18.3.11 päätöksessä 11/101 asiassa nro R 11/161 luki, että 9.3. tutkintapyyntöni oli hänen päätöksessään otettu huomioon. Kun varmuudella 8.3.2011 23:32 lähetyksessäni, joka 9.3. oli lähetetty tutkintayksikköön, kirjoitin tutkinnanjohtaja Juha Paukkusesta, ei tutkinnanjohtaja Haapalehto voinut enää sen jälkeen olla tietämätön epäillyn poliisin nimestä ja siitä, ketä 30.10.2010 20:40 sähköpostini koski.

Ensimmäisessä lauseessa 30.10.10 lähetyksestäni, jonka Haapalehto kirjautti rikosilmoitukseksi ja josta hän teki ensimmäisen 18.3.11 päätöksensä, kirjoitin, että 6340/S/30625/05 esitutkintapäätöksen sisältö oli virheellisesti poistettu poliisiasiain tietorekisteristä 30.3.06 ja 20.11.09, koska työturvallisuusrikosilmoituksesta tehtyä päätöstä ei laillisesti voida muuttaa. Esitutkinta-asian numeron perusteella oli Kymenlaakson poliisilaitokselta helposti selvitettävissä, ketä henkilöä kirjoitukseni koski, vaikka en häntä siihen nimennyt. Kirjoitustani en virallisesti tehnyt tutkintailmoitukseksi lähettäessäni sen poliisihallitukselle ja keskusrikospoliisille, josta kirjoitukseni siirtyi Päijät-Hämeen syyttäjänvirastoon, joka kirjoitukseni siirsi valtakunnansyyttäjänvirastoon.

Perusteluksi siihen, ettei rikosta ollut syytä epäillä, Haapalehto kirjoitti poliisiasiain tietorekisteriin tehdystä selvityksestään. Sieltä hän ei voinut enää löytää oikeudettomia muutoksia, koska otsikon muutos tehtiin tietojärjestelmään juuri sen takia, että oikeudettomasti tyhjennetty esitutkinnan päätös saatiin poistetuksi ennen edellistä poliisirikoksen esitutkinnan lopettamista.  Jos Haapalehto olisi pyytänyt 6340/S/30625/05 asiakirjat poliisilaitokselta, hän olisi saanut 20.11.09 väärennyksen, joka minulle 22.9.10 kopioitiin poliisilaitoksen arkistosta, ja joka todistaa edellisen 30.3.06 väärennyksen.

Asiakirja: 18.3.2011 Päätös 11/101, Asianro R 11/161
Saatavissa: Valtakunnansyyttäjänvirasto tai Päijät-Hämeen poliisilaitos

Alkuperäinen: 18.3.2011 Päätös 11/101, Asianro R 11/161
Saatavissa: Kurjen arkisto, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Tuntematon poliisi

Jos sama teko käsittää useita rikoksia, rangaistukseen saa tuomita kaikista rikoksista niin kauan kuin sen saa tuomita jostakin niistä. Jos rikolliseen tekoon sisältyy lainvastaisen asiantilan ylläpitäminen, syyteoikeuden vanhentumisaika alkaa vasta sellaisen tilan päättymisestä. Virkarikosten vanhentumisaika on kuitenkin vähintään viisi vuotta. (Rikoslaki 8 luku Syyteoikeuden vanhentumisesta.)

Rikoslain 33 luvun 1 §:n mukaan tuomitaan väärän asiakirjan valmistaja ja käyttäjä väärennysrikoksesta. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisussa Johdatus rikosoikeuteen P. Koskinen kirjoittaa, että todistuskappale on väärä, jos se todisteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperäisestä, ja todistuskappale on väärennetty, jos sen sisältöä on oikeudettomasti muutettu jonkin todistelun kannalta merkityksellisen tiedon osalta.

Kymenlaakson poliisilaitoksella oli kolme päivää esitutkinnan päättymisen jälkeen muutettu virallista, viranomaisen päätöksen sisältöä alkuperäistä vastaamattomaan muotoon ja annettu se tuomioistuimeen todisteena esitutkinnan päättymisestä. Asia koski 8.2.05 vireille laittamaani työturvallisuusrikoksen esitutkintaa, jonka tutkinnanjohtaja Juha Paukkunen lopetti rikosepäillyn lausunnolla. Kolmen ja puolen vuoden päästä esitutkinnan päättymisen jälkeen rikostorjuntayksikön johtaja Timo Kaunismäki ilmoitti minulle sähköpostilla, että 6340/S/30625/05 esitutkintaa ei oltu aloitettukaan. Paukkuselta oli jäänyt pois ETL 2 §:n merkintä 27.3.2006 päätöksestä.

Ensimmäisen kerran tein rikosilmoituksen tutkinnanjohtaja Juha Paukkusen virkatyöstä kesällä 2009. Mutta silloin en tiennyt 30.3.06 tapahtuneesta esitutkinnan päätöksen 6340/S/30625/05 sisällön tyhjentämisestä. Se paljastui lokakuussa 2009. Löysin korkeimman oikeuden asiakirjoista salaisen esitutkinnan päätöksen, josta puuttui päätöksen 3-sivuinen teksti. Asiakirjatodisteen vein poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaan helmikuussa 2010. Siitä huolimatta tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Erkki Karvinen päätti, että esitutkintaa 8210/R/19796/09 asiasta ei aloiteta.

Keväällä 2011 tein Paukkusen epäasiallisista ja lainvastaisista toimista uuden tutkintailmoituksen, jonka lähetteessä pyysin siirtoa toimivaltaiselle poliisilaitokselle. Lähetin ilmoitukseni viiteen Etelä-Suomen poliisilaitokseen. En pitänyt mahdollisena, että Päijät-Hämeen poliisilaitos, joka oli jättänyt muun muassa asiakirjatodisteet arkistoimatta, jatkaisi samaa asiaa uudelleen. Tutkintailmoitukseni laitoin myös neljään syyttäjänvirastoon, kun pidin Päijät-Hämeen syyttäjänvirastoa esteellisenä tutkintapaikkana Lahden ja Kouvolan syyttäjänvirastojen yhdistymisen takia.

Edelleen 8.3.2011 23:32 tutkintailmoitukseni laitoin valtakunnansyyttäjänvirastoon, jossa kirjaamo 9.3.2011 10:50 viestillä siirsi sen tutkintayksikköön. Sinne tutkintailmoitukseni tuli toisen kerran Helsingin poliisilaitoksen 16.3. siirrolla. Virastossa aloitettiin alustava rikosselvittely. Sen lopputuloksena syntyi 18.3.11 syyttäjän päätös 11/101, jonka kohteena oli tuntematon poliisi.

Asiakirja: 9.3.2011 10:50 sähköposti, Tutkinta VKSV(at)OM, Väl: Tutkintailmoitus poliisin —-
Saatavissa: Valtakunnansyyttäjänvirasto

Kopio: 9.3.2011 10:50 sähköposti, Tutkinta VKSV(at)OM, Väl: Tutkintailmoitus poliisin —-
Saatavissa. Kurjen arkisto, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Asiakirjapyyntö 22.3.2011

Poliisin on aina kirjattava ilmoitus, kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena. Jos ilmoituksessa väitetään poliisimiehen syyllistyneen rikokseen, asia tulee käsitellä esitutkintalain 14 § 2 momentin tarkoittamassa järjestyksessä. Ilmoitus kirjataan ilmoittajan antamien tietojen perusteella. (VKS 2010:11, Yleinen ohje syyttäjille Dnro 14/31/10, Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinta, 8 Ilmoituksen vastaanotto ja kirjaaminen.)

Poliisiin kohdistuvien rikosepäilyjen alustava selvittely suoritetaan Valtakunnansyyttäjänvirastossa, jonne poliisiin kohdistuvien rikosepäilyjen alustava selvittely ja koordinointi on keskitetty. Poliisimieheen kohdistuvan rikosepäilyn käsittely alkaa Valtakunnansyyttäjänvirastossa, kun poliisi on ilmoittanut sähköpostilla Valtakunnansyyttäjänvirastoon (tutkinta.VKSV(at)oikeus.fi) poliisin PATJA-tietojärjestelmään kirjatusta rikosilmoituksesta, johon tutkinnanjohtajaksi on merkitty Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimiva syyttäjä.
Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimiva tutkinnanjohtaja päättää alustavan selvityksen perusteella joko lähettää asia alueellisen tutkinnanjohtajan  ratkaistavaksi tai tekee asiassa päätöksen esitutkinnan toimittamatta jättämisestä. (VKS 2010:11, Yleinen ohje syyttäjille Dnro 14/31/10, Poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinta, 3. Asian käsittely Valtakunnansyyttäjänvirastossa.)

Joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärä tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena —- (Rikoslaki 33 luku 1 § Väärennys).

Joka oikeudettomasti hävittää, ottaa haltuunsa, vahingoittaa, tai muuten tekee käyttökelvottomaksi yleisessä arkistossa tai viranomaisen hallussa olevan asiakirjan tai muun todistuskappaleen taikka viranomaisen pitämän rekisterin tai sen osan —– (Rikoslaki 16 luku Rikoksista viranomaisia vastaan, 24.7.1998/563, 12 § Viranomaisen hallussa olevan todistuskappaleen hävittäminen).

Ensimmäisen poliisin tekemäksi epäillyn rikosasian esitutkinnan päättymisen jälkeen tutkin arkistoasiakirjoja ja törmäsin uudelleen tuntemattoman tutkinnanjohtajan  -käsitteeseen. Päijät-Hämeen poliisilaitokselle arkistoiduista esitutkinnan asiakirjoista puuttui tutkintailmoitukseni se sivu, jossa ilmoitin epäillyt henkilöt. Arkistoidusta aineistosta puuttui myös toinen ilmoitukseni.

Poliisin tekemäksi epäilty rikos tulee poliisilaitoksella normaalisti rikostarkastajalle, joka toimii yhdyshenkilönä ja tekee viralliset ilmoitukset. Päijät-Hämeen poliisilaitokselta ei löytynyt asiakirjaa, jolla tutkintailmoitukseni oli lähetetty rikostarkastaja Kari Kajalalle. Sijainen, rikostarkastaja Lahtela ei 2010 löytänyt asiakirjaa, jolla 2009 tutkinta-asian vireille tulo oli ilmoitettu Etelä-Suomen lääninhallituksen poliisiosastolle. Lääninpoliisiylitarkastaja Lausmaan mukaan ilmoitus oli saapunut, mutta sitä ei arkistoitu.

Apulaispoliisipäällikkö Harri Kangas kirjoitti 24.11.10 dnro 58/2010 lähetyksessään, että tutkintailmoitukseni oli tullut syyttäjänvirastoon. Se piti paikkansa, kun en tiennyt, että ilmoitus olisi pitänyt lähettää poliisilaitokselle. Mutta sen jälkeen hän kirjoitti arvoituksellisen lauseen: Tutkintailmoitus poliisiasiain tietojärjestelmään on kirjattu Päijät-Hämeen poliisilaitoksella, joten sitä ei ole voitu lähettää syyttäjänvirastosta. Etsin tietoja ilmoitukseni siirroista, koska alkuperäinen ilmoitukseni oli arkistoimatta ja sen tilalle poliisi oli arkistoinut virheellisen asiakirjan.

Ensimmäisestä asiakirjalähetyksestä, jonka arkistoidusta 8210/R/19796/09 aineistosta sain, puuttui alkuperäisen ilmoitukseni se sivu, jossa ilmoitin tutkittavien henkilöiden nimet. Päijät-Hämeen apulaispoliisipäällikkö Kangas 4.2.11 vastauksessaan kirjoitti, että se oli ilmeisesti vahingossa jäänyt pois. - Päijät-Hämeen syyttäjänvirasto oli 26.6.09 lähettänyt valtakunnansyyttäjänvirastoon ilmoituksen tuntemattomista poliisimiehistä. Karvinen oli lähettänyt tutkintailmoitukseni Koskelalle 23.6.2009 12:45 sähköpostilla, jonka ensimmäinen ja kolmas sivu puuttuivat arkistosta. Lisäksi arkistoon laitetun tutkintailmoitukseni 2. sivulta oli yliviivattu minun ilmoittamiani asioita.

Esitutkinta-asiaani tutkija Koskela Päijät-Hämeen poliisilaitoksella kirjasi ei-rikosperusteisen Tutkinnan päätöksen, jonka kohteet hän kertoi Karvisen päätöksien numeroilla. Nimet puuttuivat päätöksen lisäksi myös liitteenä olevasta poliisiasiain tietojärjestelmän tutkintailmoituksen tulosteesta. Sisäasiainministeriön määräyksen vastaisen kirjauksen apulaispoliisipäällikkö Kangas 4.2.11 kirjeessään sivuutti selityksellä, että näitä tietoja ei ole jostain syystä kirjattu.

Asiakirja: 24.11.2010 Päätös dnro 58/2010 (asiakirjapyyntöön)
Asiakirja: 4.2.2011 Vastaus, numeroimaton
Saatavissa: Päijät-Hämeen poliisilaitos

Alkuperäiset: 24.11.2010 Päätös dnro 58/2010 (asiakirjapyyntöön)
Alkuperäiset: 4.2.2011 Vastaus, numeroimaton
Saatavissa: Kurjen arkisto, Poliisilaitokset, Päijät-Häme, Asia- ja asiakirjatiedusteluja

Poliisiyksikössä tulee olla poliisirikosasioiden vastuuhenkilö, joka huolehtii siitä, että yksikköön tulevien poliisirikosasioiden käsittely ja tutkinta on asianmukaisesti järjestetty ja jokaiseen asiaan määrätään viivytyksettä tutkija. Vastuuhenkilö toimii poliisirikosasioiden yhteyshenkilönä, joten hänellä tulee olla tarvittavat tiedot yksikön tutkittavana olevista poliisirikosasioista. (Sisäasiainministeriön määräyskokoelma SM-2005-01645/Ri-2, sivut 3-4.)

Sisäasiainministeriö Määräyskokoelma
10.1.2008, SM-2008-02858/Ri-2 Tietojen kirjaaminen poliisiasiain tietojärjestelmään
—— on tärkeätä, että ilmoituksen tiedot kirjataan tarkoituksenmukaisesti ja riittävän kattavasti. —– (sivu 1).
Kaikkien juttuun liittyvien luonnollisten henkilöiden henkilö-, osoite- ja muut tiedot on kirjattava ajantasaisina järjestelmään. Vastaavasti menetellään muiden, julkisuuslaissa tarkoitettujen tahojen osoite —– (sivu 8).

Vertasin poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnan arkistopäiväkirjaa siihen arkistopäiväkirjan tulosteeseen, joka oli laadittu käräjäoikeudessa työturvallisuusrikosasiasta. Molemmat oli kirjattu Sakari -tietojärjestelmään. Käräjäoikeus oli merkinnyt kaikki käsittelyn eri vaiheet kuten saapuneet ja lähteneet asiakirjat sekä ilmoitukset ja tapaamiset. Syyttäjänviraston laatimasta saman tietojärjestelmän tulosteesta eli arkistopäiväkirjasta puuttuivat kaikki tapahtumatiedot, muun muassa 13.7.09 ja 12.2.10 asiakirjatodisteiden vastaanottamiset, joka on rikosasian merkittävin seikka.

Syyttäjänviraston laatimassa arkistopäiväkirjassa jokainen ratkaisu oli numerolla, jonka jälkeen luki: Muu syyttäjän päätös. Asianosaisten kohdalla oli vastaajina viisi henkilöä, joista yksi oli konstaapeli. Muiden osalta virka-asemaa ei kerrottu.

Arkistopäiväkirjan seuraavassa kohdassa oli otsikkona Pöytäkirjat. Sen alla oli kaksi kertaa sama asianumero 8210/R/19796/09. Ensimmäisen numeron jälkeen oli kirjattuna sana tutkinnanjohtajuus. Toisen numeron jälkeen oli kirjauksena virkavelvollisuuden rikkominen.

Seuraavassa alakohdassa oli Tiedoksiannot. Arkistopäiväkirjassa oli yksi tiedoksianto valtakunnansyyttäjänvirastolle. Sen tyyppi oli lyhenteellä YL.

Esitutkinnan vaiheista arkistopäiväkirjassa ilmoitettiin vain asian vireilletulo- ja ratkaisupäivä. Lyhenteestä Päät.sjä -> Arkistoitu ymmärsin, että esitutkinta päätettiin ja arkistoitiin syyttäjänvirastossa. Asiakirjojen 22.9.10 näyttöpäivänä esitutkinta-aineisto oli Päijät-Hämeen syyttäjänvirastossa epäjärjestyksessä ja yksittäiskappaleina. Arkistonhoitaja Tuula Kallion mukaan asiakirjat olivat kahden vuoden säilytyksessä syyttäjänviraston arkistosäännön mukaan. Asiaan soveltuvaa, kahden vuoden arkistointiohjetta ei arkistosäännöstä kuitenkaan löytynyt.

Arkistopäiväkirjassa oli viimeksi merkintä: postitettu 19.3.2010/PL. Kirjaimista ymmärsin, että päätökset postitettiin poliisille. Päätökset lähetettiin kuitenkin myös minulle ja Kymenlaakson käräjäoikeudelle. Käräjätuomari Jukka Hallavainio odotti syyttäjän päätöksiä, ennen kuin hän käsitteli anomustani avustajan saamisesta poliisirikoksen esitutkintaan. Kun päätös oli kielteinen siitä, että esitutkintaa ei aloitettu, Hallavainio teki kielteisen päätöksen avustajan saamisesta.

Myöhemmin Karvisen 19.3.10 päätökset löysin - ilman tutkinnanjohtajan nimeä ja allekirjoitusta ja syyttäjänviraston nimeä - Kouvolan hovioikeuden H 10/380 asiakirjoista. Itse en kyseisillä päätöksillä täydentänyt 4.2.10 kirjettäni, johon ne oli liitetty minulle asiasta kertomatta.

Asiakirja: 19.3.2010 arkistopäiväkirja R 09/1626
Saatavissa: Salpausselan (ent. Päijät-Hämeen) syyttäjänvirasto

Kopio: 19.3.2010 arkistopäiväkirja R 09/1626
Saatavissa: Kurjen arkisto, Syyttäjänvirastot, Päijät-Häme, Asiakirja- ja asiatietopyyntöjä

Jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa 1) rikkoo virkatoiminnassaan noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka 2) käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden ——- (Rikoslaki 40 luku Virkarikoksista, 7 § Virka-aseman väärinkäyttäminen, 12.7.2002/604).

Jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan tai muulla kuin edellä  tässä luvussa säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassaan noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, ————- (Rikoslaki 40 luku Virkarikoksista, 9 § Virkavelvollisuuden rikkominen).